Eeva-Liisa Manner
Born
in Helsinki, Finland
December 05, 1921
Died
July 07, 1995
Genre
![]() |
Tämä matka
3 editions
—
published
1956
—
|
|
![]() |
Poltettu oranssi
|
|
![]() |
Das Mädchen auf der Himmelsbrücke
by
4 editions
—
published
1951
—
|
|
![]() |
Kuolleet vedet: sarjoja yleisistä ja yksityisistä mytologioista
—
published
1977
|
|
![]() |
Kirkas, hämärä, kirkas: Kootut runot
by
4 editions
—
published
1999
—
|
|
![]() |
Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia
2 editions
—
published
2000
—
|
|
![]() |
Fahrenheit 121: runoja
—
published
1968
|
|
![]() |
Kirjoitettu kivi
—
published
1966
|
|
![]() |
Paetkaa purret kevein purjein – Teema ja muunnelmia
—
published
1971
|
|
![]() |
Runoja 1956-1977
2 editions
—
published
1980
—
|
|
“Olen väsynyt olemaan vahva
ja pidättämään aina henkeäni
kuin kottaraista häkissä.
Tahdon avata häkin ja antaa unien tulla
ja päästää linnun räystäälle kävelemään
ja juomaan sadevettä
dilp dop.”
―
ja pidättämään aina henkeäni
kuin kottaraista häkissä.
Tahdon avata häkin ja antaa unien tulla
ja päästää linnun räystäälle kävelemään
ja juomaan sadevettä
dilp dop.”
―
“Jokaisen teon edellä näen kuilun, jonka yli minun olisi hypättävä. Mutta joka kerta arvioin kuilua ja hyppyä, ja koska mietin, en hyppää.
Minä olen itse tuo kuilu. Olisiko hyppy siis voitto minusta itsestäni? Ei; minä vain juoksisin itseni edelle; sen sijaan minun on laskeuduttava, ei hypättävä. Minun on joka kerta laskeuduttava yhä syvemmälle tuntemattomuuteen.
Toisella puolen ovat niityt, täällä sielun pimeä yö. Menetetty hyppy! Tahtoisin riisua kengät jalastani ja kahlata syvässä ruohossa, tuntea lämpimän maan ja viileän ruohon jalkapohjaani vasten. Istua ruohoon, koskettaa sitä, tuntea sen hauraan elämän, joka on puhjennut maan tajuttomasta. Painaa poskeni ruohoon, unohtaa, nukkua, ympärillä unen fragmentit. Tahdoin, olen tahtonut; miksi en enää tahdo? Koska aistit tahtovat aina enemmän; lopulta tahtoisin itse olla ruoho.
Siis valitsen olemassaolon tällä puolen, yksinäisyyden väistämättömän modaalisuuden, sangen abstraktisen olemassaolon, jossa en tahdo mitään muuta kuin olemassaoloa ilman mielenliikutuksia, itseäni ilman ehtoja. Vapauden kuilun.”
― Kirkas, hämärä, kirkas: Kootut runot
Minä olen itse tuo kuilu. Olisiko hyppy siis voitto minusta itsestäni? Ei; minä vain juoksisin itseni edelle; sen sijaan minun on laskeuduttava, ei hypättävä. Minun on joka kerta laskeuduttava yhä syvemmälle tuntemattomuuteen.
Toisella puolen ovat niityt, täällä sielun pimeä yö. Menetetty hyppy! Tahtoisin riisua kengät jalastani ja kahlata syvässä ruohossa, tuntea lämpimän maan ja viileän ruohon jalkapohjaani vasten. Istua ruohoon, koskettaa sitä, tuntea sen hauraan elämän, joka on puhjennut maan tajuttomasta. Painaa poskeni ruohoon, unohtaa, nukkua, ympärillä unen fragmentit. Tahdoin, olen tahtonut; miksi en enää tahdo? Koska aistit tahtovat aina enemmän; lopulta tahtoisin itse olla ruoho.
Siis valitsen olemassaolon tällä puolen, yksinäisyyden väistämättömän modaalisuuden, sangen abstraktisen olemassaolon, jossa en tahdo mitään muuta kuin olemassaoloa ilman mielenliikutuksia, itseäni ilman ehtoja. Vapauden kuilun.”
― Kirkas, hämärä, kirkas: Kootut runot
“Tiedättekö mistä kaikki johtuu: unelmista. Unelmat pyörittävät maailmaa. Unelmat tekevät ihmiset nerokkaiksi, mutta myös hulluiksi. Unelmat voivat viedä järjen nuorelta kapearaiteiselta tytöltä.”
― Poltettu oranssi
― Poltettu oranssi