Vihan ja rakkauden liekit

by Sirpa Kähkönen

Tammisaaren pakkotyölaitoksessa säilytettiin suomalaisia kommunistivankeja 1920- ja 1930-luvuilla. Myös Sirpa Kähkösen isoisä Lauri Tuomainen vietti siellä yli seitsemän vuotta.

Ääri-ilmiöiden voimistuminen ja yleismaailmallinen lama kärjistivät tunnelmat vankilassa äärimmilleen vuosina 1932-1933. Vankien kohtelussa, mutta myös heidän taisteluasenteessaan näkyi viha.

Rakkauden liekit puolestaan leimuavat hurmaavan Anni Kukkosen, isoisän salaisen rakastetun kautta. Anni pakeni Suomesta vuonna 1929 ja tuhoutui myöhemmin Stalinin vainoissa. Tämä oli kommunistien piirissä tyypillinen rakkaustarina – surullinen ja katkennut.

Teos kuvaa koskettavasti Suomen jännittynyttä poliittista tilannetta, mustia vuosia, suuria suruja ja aatteen murtamia ihmiskohtaloita rikkimenneiden unelmien keskellä.

Genres: Nonfiction, History, Finnish Literature

287 pages, Hardcover

First published January 1, 2010

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Sirpa Kähkösen "Vihan ja rakkauden liekeissä" (Otava, 2010) limittyvät yhteen kirjailijan oman suvun vaiheet ja 1920- ja 1930-lukujen sisäpoliittiset sortotoimet, joissa pistettiin kommunistit ahtaalle. Sisällissodan jälkimainingit löivät kovina ja Lapuan liikkeen oikeistoradikalismin tuulet olivat alkaneet puhaltaa maassamme, ja niinpä aika moni äärivasemmistolainen löysi itsensä ns. Tammisaaren yliopistosta. Vankileiriltä, siis.

Kähkönen kuvaa kiinnostavasti olosuhteita Tammisaaren vankileirillä, jonka varhaisimmista vaiheista olin lukenut jo Sture Lindholmin erinomaisesta teoksesta Vankileirihelvetti Dragsvik : Tammisaaren joukkokuolema 1918. Nyt touhu ei ollut yhtä brutaalia, vaikka kieltämättä poliittisia vankeja huonosti kohdeltiinkin. Erityisesti nälkälakkoa seurannut pakkoruokinta oli melko brutaalia touhua, vaikka tuolloisen lain kirjaimen taisi näennäisesti täyttääkin. Lopulta viisi vankia menehtyi.

Ei ollut toki hääviä niilläkään suomalaisilla kommunisteilla, jotka "onnistuivat" lähtemään paremman elämän toivossa Neuvostoliittoon. Stalinin vainot päättivät monen hyväuskoisen matkan joko joukkoteloituspaikalle tai gulagiin.

Suomen historian kiinnostaviin mutta vähemmän tunnettuihin hahmoihin kuuluva Mary Pekkala saa hänkin oman lukunsa kirjasta. Pekkala oli englantilaisen yläluokan kasvatti, jonka äiti oli uusiseelantilainen maori. Lapsena häntä opetti muun muassa kuuluisa suffragetti Emily Davidson. Vanhemmiten hän kiinnostui sosialismista ja hengaili muun muassa suomalaisiin vasemmistopiireihin lukeutuvien Elmer Diktoniuksen ja Eino Pekkalan kanssa. Jälkimmäisen kanssa hän myös avioitui. Helsinkiin muuttanut Mary Pekkala perusti myöhemmin Tammisaaren poliittisia vankeja avustaneen Vankien Apu -järjestön ja toi vankien syömälakon julkisuuteen. Melkoinen elämäntarina!

Suomen poliittisesta historiasta kiinnostuneiden kannattaa teokseen tutustua, vaikka se hieman hajanainen ja rönsyilevä kokonaisuus onkin.

[Pilvi · Rating 2 out of 5]

Kirjan kansitekstit antaa kyllä aika väärän kuvan kirjan sisällöstä. Luulin sen olevan kertomus Lauri Tuomaisesta, mutta kirjaa lukiessa paljastuu, ettei Sirpa Kähkönen oikeastaan tiedä paljoakaan isoisänsä vaiheista. Kirja on enemmältikin kuvaus poliittisen vangin elämästä Tammisaaren pakkotyölaitoksessa ja osaltaan kuvaus 1930-luvun kommunistisista piirteistä. Mielestäni kirjassa kuvailtiin liikaakin ihmisiä ja ilmiöitä, jotka eivät välttämättä tarinaan itseensä niin liittyneet. Ne vain sotkivat asioiden ymmärtämistä ja ainakin itselle tuli olo, että niillä on vain yritetty saada kirjaan pituutta lisää. Toisaalta, historiankirjoissa ei juuri tuosta ajanjaksosta puhuta ja ainakin se itselle valoitti tilannetta ja toi halun oppia Suomen tilanteesta 1930 -luvulla lisää.

[Harriet Viklund · Rating 3 out of 5]

Läste den på svenska: Livsöden i Finlands bortglömda fångläger.

[Elisa · Rating 3 out of 5]

Oli pakko lukea opiskelujuttujen alta pois, koska ehdin jo aloittaa ja vähän koukutuin tähän(kin). Paljon niin kirjailijan sukulaisten omakohtaisiin kuin myös koko kansaa koskettaviin --joskin monesti vaiettuihin-- kokemuksiin perustuvaa tietoa johdonmukaisesti käsiteltynä ja kiinnostavasti kerrottuna. Teos on ollut myös Tieto-Finlandia -ehdokkaana, mitä en ihmettele. Raskaista aiheistakin jaksaa lukea, kun teksti itsessään ei ole raskasta.