Suomalainen lukupiiri discussion

Olisiko jollain suositella hyviä kirjakriitikoita? Kuinka aktiivisesti seuraatte ylipäänsä kirjallisuuskritisismiä? Itse haluaisin löytää jonkun luotettavan kriitikon, jolta voisi bongata hyviä uutuuksia(kin) ja joka ehkä pureutuisi kirjoihin paremmin kuin vain juonen referointiin. Voisi olla ulkomaalainenkin...

Kiitän jo etukäteen!

Mä en varsinaisesti seuraa mitään yksittäistä kirjakriitikkoa. Hesarin kirjallisuusarvostelut luen muun lehden mukana, mutta muuten luen arvosteluja lähinnä täältä Goodreadsista, jos olen kahden vaiheilla sen suhteen, tarttuisinko johonkin kirjaan vai en.

Makuja on niin monenlaisia, että juuri itselleen sopivan kriitikon löytäminen voi olla vaikeaa. Parhaiten se onnistunee yrityksen ja erehdyksen kautta. Tarjontaahan riittää – ammattimaisten kriitikoiden lisäksi kaikenlaisia kirjabloggareita ja -tubettajia on nykyään pilvin pimein.

Täällä Goodreadsissa on kiva "compare books" -toiminto (löytyy, kun menet jonkun profiiliin, valitset "friends" tai "add friend" -boksin vierestä kohdan "more"). Se näyttää, montako samaa kirjaa teillä kahdella on hyllyssä ja kuinka kuinka yhteneväinen makunne on (kirjoille annettuihin tähtiin perustuen). Sen avulla voi päätellä, minkä käyttäjän arvosteluihin kannattaa "luottaa".

Mulle ei tule nykyisin sanomalehteä, joten on jäänyt kirja-arvostelut sellaisista lukematta, ellen satu jossain muualla sanomalehteä lukemaan. Yksi aikakauslehti tulee (ei muotilehti vaan ihan asia-sellainen), josta luen sitten yhden aukeaman verran arvosteluja joka kuukausi. Apu-lehden sivustolta (aikaisemmin Image-lehden) olen lukenut Tommi Melenderin kirjablogeja/arvosteluja..ja olen löytänyt sieltä kaikenlaista luettavaa. Tosin sekoitan hänen blogitekstinsä ja kirjallisuutta käsittelevät esseekokoelmansa yhdeksi puuroksi muistissani, joten en muista mistä mikäkin on. Hän viittaa vanhempaan kirjallisuuteen kirjoituksissaan paljon ja niistä olen löytänyt muun muassa Thomas Bernhardin kirjat.

Muuten kirjablogeja tulee luettua pääasiassa siten, että googlaan jonkun kirjan, josta on jo herännyt kiinnostus ja lukaisen muutaman bloggarin näkemykset aiheesta. Aika huonosti vain on muodostunut kuvaa bloggareiden omasta mausta, kun tuo heidän sivuillaan vierailu on niin satunnaista ja sekoitan heitä toisiinsa.

Goodreadsissa seuraan paljon mitä gr-kaverit lukevat ja mitä tykkäävät, sillä olen muodostanut useiden käyttäjien kohdalla jo mielikuvan siitä, millaisia asioita he arvostavat kirjassa..tai ainakin minkä tyylisestä tykkäävät ja kuinka löysäkätisiä tai tiukkoja ovat antamaan tähtiä. Täällä on niin mukava klikata kirjaa ja nähdä heti useamman kaverin arvostelu kirjasta. Koko goodreads-käyttäjien massan antama tähtiluokitus ei oikeastaan kerro mulle yhtään mitään. Ei varsinkaan genre-kirjallisuudessa, jossa kirjasarjojen tai kirjailijoiden hc-fanit antavat 5 tähtä kirjalle, ennen kuin ovat sen edes lukeneet.

Youtuben "booktube" osastoa katson paljon. Siellä mulla on tietyt kanavat, joilta katson aikalailla joka videon. Nämäkin vloggarit painottuvat usein niin, että yksi lukee pääasiassa klassikoita, toinen pääasiassa nykykirjallisuutta ja toiset sitten vaikka enimmäkseen scifi-fantasia-osastoa. Aluksi kun etsin noita kirja-kanavia, niin löysin vain 15-25-vuotiaita hyperaktiivisia ja huutavia fanitus-kanavia YA-osaston kirjoihin keskittyen. Mutta kannattaa kaivella syvemmältä. Kun muutaman mieleisen kanavan löytää, niin vyyhti alkaa purkautua ja niitä mieleisiä kanavia alkaa löytyä liikaakin. Muutamat seuraamistani vloggaajista ovat kirja-arvostelijoita, työssä kustannusalalla tai kirjoittavat itse (Steve Donoghue, Erik Carl Anderson, Britta Böhler, Jen Campbell, Insert Literary Pun Here, The_Bookchemist). Moni, jota tykkään katsoa on kuitenkin ihan amatööri, mutta niin paljon jo lukemista takana, että osaavat hyvin arvostella kirjoja (Mercysbookishmusings, abookolive, beyond the pages, mementomori..).

Netissäkin nuo sanomalehtien arvostelu-artikkelit lienevät pääasiassa maksumuurien takana. Mutta on myös ilmaisia arvostelusivustoja, kuten OpenLettersMonthly ja Publisher's Weekly. Suomalainen Kirjavinkit taitaa olla niin sidoksissa kirjojen myyntiin samalla, että sieltä ei varmaan kovin negatiivisia piirteitä kirjoista framille nosteta. Tosin en ole seurannut kauhean paljon noita arvosteluja siellä.

Se on kyllä totta, että Goodreadsissa on paljon "turhia" arvosteluja, esim. monilla ilmestymättömillä kirjoilla on jo monta viiden tähden arvioita, vaikkei edes arvostelukappaleita ole vielä liikkeellä. Plus sitten tietenkin noi Peonyn mainitsemat HC-fanien täydet tähdet.

Jos harkitsen johonkin kirjaan tarttumista, luen mielelläni sekä positiivisia että negatiivisia arvioita, koska siten saan paremman kokonaiskuvan teoksesta.

Hyviä arvosteluja olen minäkin etsinyt. Tulee vastaan niin hirveän paljon kirjoja eikä kaikkia jaksaisi tsekkailla että olisiko tämä mulle. Luen arvosteluja milloin tulee vastaan tai jos joku suosittelee tai juuri täällä muiden suosituksia. Hesarin arvosteluihin olen todella pettynyt, joskus tsekkaan mielenkiinnosta ja jos arvostelija tykkää, olen yleensä toista mieltä. Mieleen muistuu jonkun chick-litin arvostelu jossa arvostelija vertasi kirjaa puoli arvostelua kioskikirjallisuuteen ennen kuin mainitsi ettei ole lukenut yhtään kioskikirjallisuutta. Muutenkin tuntuu että Hesarin kulttuurijutuissa aina onnistutaan spoilaamaan kaikki. (luen siis näitä juttu silti, koska ilmeisesti haluan vihastua ja toisaalta saanpa edes tietoa uusista julkaisuista).

Muuten katon Suomen kuvalehden ja Parnasson kirja-arvioita ja juttuja mutta ei nekään ihan omaa makua vastaan. Ehkä Book riotin eri podcasteissa on vähän oppinut millainen maku heillä on ja vähän suhteuttamaan omaan tyyliin. Harmittavasti vaan monet tuntuu arvostelevan vain hyviä kirjoja, paljon enemmän oppisi kun näkisi mistä muut ei pidä.

Yleensä tulee kokeiltua kirjoja aika suoraan kun kuulee kiinnostavasta kirjasta. Harmi vaan että monet haastattelijat, kuten Kalle Haatanen, Perttu Häkkinen tai Sivumennen podcast saa kirjat kuulostamaan paljon paremmilta kuin ne onkaan. Monesti kirjailija kertoo kirjasta luontevasti ja kiinnostavasti ja sitten itse raahustaa sen kanssa.

Mutta olen kyllä sitä mieltä että kritiikki on tärkeää. Itse osaan suhteuttaa lukemaani vain omiin kokemuksiini ja lukemaani niin odotan että kriitikko laittaa sitten vähän isompiin kehyksiin. Luen jonkun verran analyyseja yms leffoista ja sarjoista, harvemmin tulee vastaan kirjoista. Ehkä viimeisimpiä jotenkin asiaa sivuava taisi olla Zadie Smithin uusin. Onkohan kirjoja niin paljon että on vaikea poimia analysoitaviksi (vrt suositut sarjat) Noh, ainahan voi kirjoittaa yhden artikkelin Frankesteinin hirviöstä, niitä tuli juhlavuonna useampi vastaan. Semmosia haluaisin enemmän.

Suomalaisissa kirja-arvosteluissa tuppaa olemaan se vika, että kirjoja katsotaan yksisilmäisesti etsien jokaisesta korkeakirjallisia meriittejä ja hyvin usein maailmalla jo vanhaksikin käyneet kikkailut ja temput uppoavat näihin arvostelijoihin vielä kuin häkä. Genrekirjallisuutta arvostellaan samalla asteikolla ja siltä odotetaan samoja asioita ..joihin se ei edes pyri. Ja tuon myötä jakolinja on kaksinapainen "hyvää kirjallisuutta" vs. "kioski-kirjallisuutta".

Tämän vuoksi tykkään seurata mieluummin amatöörien mielipiteitä goodreadsissa tai blogeissa. Tai esim. amerikkalaisia sivustoja ja youtubettajia, jotka ymmärtävät genre- ja popfiktion pyrkimyksiä hieman paremmin. Kun luen tietyn tyyppisen genrekirjan, en edes odota sen sisältävän kokeellista lyriikkaa ja kielellistä akrobatiaa.

Joskus jopa käy niin, että genrekirjoittajan pyrkiessä kirjoittamaan hyvän elävän tarinan, hän tuleekin sanoneeksi jotain paljon syvällisempää maailmasta, yhteiskunnasta tai ihmisestä, kuin korkeakirjallista tekstiä tuottava kirjoittaja, joka pyrki siihen syvälliseen koko ajan, mutta joutui kehittämään kömpelön huonosti etenevän tarinan sen syvällisyytensä ympärille. Korkeakirjallisista teoksista parhaita on mun mielestä ne, jotka ainakin vaikuttavat siltä, että vahva tarina oli ensin. Vahvan tarinan viehätys perustuu aina siihen, että se kertoo tästä maailmasta jotain..se tulee kertoneeksi väkisinkin, jos tarina on hyvä. Ja se _jokin_ on kiva havaita itse sieltä..ei niin, että kirjoittaja tunkee sitä syvällistä viestiä tarjottimella naamaan ja yrittää kehittää siihen väkisin jotain muutakin ohjelmaa ympärille.

Sellaisia syväluotaavampia arvosteluja luen mieluummin vasta sitten, kun olen lukenut itse kirjan, koska sellaisissa on yleensä joko spoilereita tai sitten niistä ei saa kaikkea irti kirjaa lukematta. Tämän sivuston arvosteluja luen usein sekä lukemista harkitessani että kirjan luettuani. (Joskus tulee tarve tietää, ovatko muut kiinnittäneet huomiota samoihin asioihin, ja jos en löydä mieleistäni arviota, kirjoitan oman.) Googlaan myös usein lisätietoa kiinnostavista kirjoista ja kirjailijoista. Välillä tulee luettua netistä pitkiä esseitä tutuista klassikoista, mutta nehän eivät ole varsinaisesti kirja-arvosteluja.

Uutta luettavaa tulee vastaan vaikka kuinka ilman, että minun tarvitsisi etsiä suosituksia. Selaan aina e-kirjaston uutuudet, kun niitä tulee lisää, ja tsekkaan kivijalkakirjastoissa bestseller- ja uutuushyllyt sekä kirjastonhoitajien vinkkihyllyt (joista löytyy myös vanhempia teoksia). Goodreadsin uutisvirrasta näen, mitä kaverit lukevat, ja luen myös Goodreads-blogin päivitykset, vaikka niissä on harvemmin sellaisia itseäni kiinnostavia kirjoja, joita on saatavilla paikallisesta kirjastosta. Sitten on vielä kirjoissa mainitut kirjat (mikä on ollut monessa lukuhaasteessa erillisenä kohtana). Olen lukenut yllättävän monta kirjaa ymmärtääkseni paremmin jonkun alluusion, johon olen törmännyt toisessa romaanissa.

En päivittänyt sivua ennen äskeistä viestiäni, joten Peonyn kirjoitus jäi minulta näkemättä. Klikkaisin tykkäysnappia, jos sellainen olisi olemassa :D

Luen kirjoja etupäässä tarinoiden vuoksi, ja kieli on minusta työkalu eikä itseisarvo. Tätä työkalua pitää osata käyttää oikein (kielioppi- ja oikeinkirjoitussäännöt kunniaan!), minkä lisäksi oikean rekisterin valinta on tärkeää. Dekkarilta odottaa erilaista kieltä kuin lastenkirjalta tai taideromaanilta, eikä niitä pitäisi muutenkaan arvioida täysin samalla mittapuulla, vaan oman lajinsa edustajina. Arvostan kaunista kieltä ja kielikuvia, mutta inhoan sitä, kun kielellinen kikkailu on etusijalla ja sisältö jää sivuosaan.