Suomalainen lukupiiri discussion
Yleistä
>
Kirjakriitikot
date
newest »


Makuja on niin monenlaisia, että juuri itselleen sopivan kriitikon löytäminen voi olla vaikeaa. Parhaiten se onnistunee yrityksen ja erehdyksen kautta. Tarjontaahan riittää – ammattimaisten kriitikoiden lisäksi kaikenlaisia kirjabloggareita ja -tubettajia on nykyään pilvin pimein.
Täällä Goodreadsissa on kiva "compare books" -toiminto (löytyy, kun menet jonkun profiiliin, valitset "friends" tai "add friend" -boksin vierestä kohdan "more"). Se näyttää, montako samaa kirjaa teillä kahdella on hyllyssä ja kuinka kuinka yhteneväinen makunne on (kirjoille annettuihin tähtiin perustuen). Sen avulla voi päätellä, minkä käyttäjän arvosteluihin kannattaa "luottaa".

Muuten kirjablogeja tulee luettua pääasiassa siten, että googlaan jonkun kirjan, josta on jo herännyt kiinnostus ja lukaisen muutaman bloggarin näkemykset aiheesta. Aika huonosti vain on muodostunut kuvaa bloggareiden omasta mausta, kun tuo heidän sivuillaan vierailu on niin satunnaista ja sekoitan heitä toisiinsa.
Goodreadsissa seuraan paljon mitä gr-kaverit lukevat ja mitä tykkäävät, sillä olen muodostanut useiden käyttäjien kohdalla jo mielikuvan siitä, millaisia asioita he arvostavat kirjassa..tai ainakin minkä tyylisestä tykkäävät ja kuinka löysäkätisiä tai tiukkoja ovat antamaan tähtiä. Täällä on niin mukava klikata kirjaa ja nähdä heti useamman kaverin arvostelu kirjasta. Koko goodreads-käyttäjien massan antama tähtiluokitus ei oikeastaan kerro mulle yhtään mitään. Ei varsinkaan genre-kirjallisuudessa, jossa kirjasarjojen tai kirjailijoiden hc-fanit antavat 5 tähtä kirjalle, ennen kuin ovat sen edes lukeneet.
Youtuben "booktube" osastoa katson paljon. Siellä mulla on tietyt kanavat, joilta katson aikalailla joka videon. Nämäkin vloggarit painottuvat usein niin, että yksi lukee pääasiassa klassikoita, toinen pääasiassa nykykirjallisuutta ja toiset sitten vaikka enimmäkseen scifi-fantasia-osastoa. Aluksi kun etsin noita kirja-kanavia, niin löysin vain 15-25-vuotiaita hyperaktiivisia ja huutavia fanitus-kanavia YA-osaston kirjoihin keskittyen. Mutta kannattaa kaivella syvemmältä. Kun muutaman mieleisen kanavan löytää, niin vyyhti alkaa purkautua ja niitä mieleisiä kanavia alkaa löytyä liikaakin. Muutamat seuraamistani vloggaajista ovat kirja-arvostelijoita, työssä kustannusalalla tai kirjoittavat itse (Steve Donoghue, Erik Carl Anderson, Britta Böhler, Jen Campbell, Insert Literary Pun Here, The_Bookchemist). Moni, jota tykkään katsoa on kuitenkin ihan amatööri, mutta niin paljon jo lukemista takana, että osaavat hyvin arvostella kirjoja (Mercysbookishmusings, abookolive, beyond the pages, mementomori..).
Netissäkin nuo sanomalehtien arvostelu-artikkelit lienevät pääasiassa maksumuurien takana. Mutta on myös ilmaisia arvostelusivustoja, kuten OpenLettersMonthly ja Publisher's Weekly. Suomalainen Kirjavinkit taitaa olla niin sidoksissa kirjojen myyntiin samalla, että sieltä ei varmaan kovin negatiivisia piirteitä kirjoista framille nosteta. Tosin en ole seurannut kauhean paljon noita arvosteluja siellä.

Jos harkitsen johonkin kirjaan tarttumista, luen mielelläni sekä positiivisia että negatiivisia arvioita, koska siten saan paremman kokonaiskuvan teoksesta.

Muuten katon Suomen kuvalehden ja Parnasson kirja-arvioita ja juttuja mutta ei nekään ihan omaa makua vastaan. Ehkä Book riotin eri podcasteissa on vähän oppinut millainen maku heillä on ja vähän suhteuttamaan omaan tyyliin. Harmittavasti vaan monet tuntuu arvostelevan vain hyviä kirjoja, paljon enemmän oppisi kun näkisi mistä muut ei pidä.
Yleensä tulee kokeiltua kirjoja aika suoraan kun kuulee kiinnostavasta kirjasta. Harmi vaan että monet haastattelijat, kuten Kalle Haatanen, Perttu Häkkinen tai Sivumennen podcast saa kirjat kuulostamaan paljon paremmilta kuin ne onkaan. Monesti kirjailija kertoo kirjasta luontevasti ja kiinnostavasti ja sitten itse raahustaa sen kanssa.
Mutta olen kyllä sitä mieltä että kritiikki on tärkeää. Itse osaan suhteuttaa lukemaani vain omiin kokemuksiini ja lukemaani niin odotan että kriitikko laittaa sitten vähän isompiin kehyksiin. Luen jonkun verran analyyseja yms leffoista ja sarjoista, harvemmin tulee vastaan kirjoista. Ehkä viimeisimpiä jotenkin asiaa sivuava taisi olla Zadie Smithin uusin. Onkohan kirjoja niin paljon että on vaikea poimia analysoitaviksi (vrt suositut sarjat) Noh, ainahan voi kirjoittaa yhden artikkelin Frankesteinin hirviöstä, niitä tuli juhlavuonna useampi vastaan. Semmosia haluaisin enemmän.

Tämän vuoksi tykkään seurata mieluummin amatöörien mielipiteitä goodreadsissa tai blogeissa. Tai esim. amerikkalaisia sivustoja ja youtubettajia, jotka ymmärtävät genre- ja popfiktion pyrkimyksiä hieman paremmin. Kun luen tietyn tyyppisen genrekirjan, en edes odota sen sisältävän kokeellista lyriikkaa ja kielellistä akrobatiaa.
Joskus jopa käy niin, että genrekirjoittajan pyrkiessä kirjoittamaan hyvän elävän tarinan, hän tuleekin sanoneeksi jotain paljon syvällisempää maailmasta, yhteiskunnasta tai ihmisestä, kuin korkeakirjallista tekstiä tuottava kirjoittaja, joka pyrki siihen syvälliseen koko ajan, mutta joutui kehittämään kömpelön huonosti etenevän tarinan sen syvällisyytensä ympärille. Korkeakirjallisista teoksista parhaita on mun mielestä ne, jotka ainakin vaikuttavat siltä, että vahva tarina oli ensin. Vahvan tarinan viehätys perustuu aina siihen, että se kertoo tästä maailmasta jotain..se tulee kertoneeksi väkisinkin, jos tarina on hyvä. Ja se _jokin_ on kiva havaita itse sieltä..ei niin, että kirjoittaja tunkee sitä syvällistä viestiä tarjottimella naamaan ja yrittää kehittää siihen väkisin jotain muutakin ohjelmaa ympärille.

Uutta luettavaa tulee vastaan vaikka kuinka ilman, että minun tarvitsisi etsiä suosituksia. Selaan aina e-kirjaston uutuudet, kun niitä tulee lisää, ja tsekkaan kivijalkakirjastoissa bestseller- ja uutuushyllyt sekä kirjastonhoitajien vinkkihyllyt (joista löytyy myös vanhempia teoksia). Goodreadsin uutisvirrasta näen, mitä kaverit lukevat, ja luen myös Goodreads-blogin päivitykset, vaikka niissä on harvemmin sellaisia itseäni kiinnostavia kirjoja, joita on saatavilla paikallisesta kirjastosta. Sitten on vielä kirjoissa mainitut kirjat (mikä on ollut monessa lukuhaasteessa erillisenä kohtana). Olen lukenut yllättävän monta kirjaa ymmärtääkseni paremmin jonkun alluusion, johon olen törmännyt toisessa romaanissa.

Luen kirjoja etupäässä tarinoiden vuoksi, ja kieli on minusta työkalu eikä itseisarvo. Tätä työkalua pitää osata käyttää oikein (kielioppi- ja oikeinkirjoitussäännöt kunniaan!), minkä lisäksi oikean rekisterin valinta on tärkeää. Dekkarilta odottaa erilaista kieltä kuin lastenkirjalta tai taideromaanilta, eikä niitä pitäisi muutenkaan arvioida täysin samalla mittapuulla, vaan oman lajinsa edustajina. Arvostan kaunista kieltä ja kielikuvia, mutta inhoan sitä, kun kielellinen kikkailu on etusijalla ja sisältö jää sivuosaan.
Kiitän jo etukäteen!