Suomalainen lukupiiri discussion

Mitä kirjaa aloittelet, mikä on kesken tai minkä juuri sait luettua loppuun?

Huoh. Aikanaan luin tunnollisesti loppuun aina yhden kirjan ennen kuin aloitin uuden. Nykyään on kesken ihan liian monta kirjaa. Kesken tällä hetkellä ovat:
- Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
- edellinen kirja oli tänään liian iso käsilaukkuun, joten aloitin aamulla bussissa Marceline Loridan-Ivenes: Isä, et koskaan palannut - Minun keskitysleiritarinani
- äänikirjana niihin hetkiin, kun ei voi lukea Jane Austen: Viisasteleva sydän
- eKirjana niihin hetkiin, kun äänikirja ei sovi ja paperikirja on liian painava tai valo ei riitä Johanna Holmström: Sulje silmäs pienoinen

Näiden lisäksi on muutama kirja kesken, joita en ehtinyt lukea loppuun ennen kuin oli pakko palauttaa kirjastoon ja jotka jatkuvat, kun saan ne uudestaan lainaan.

Harry Potter nelonen (aion kerranki lukee kaikki potterit järjestyksessä!), Eat, pray, love (Indonesia enää jäljellä) ja nyt uusimpana tulokkaana keskeneräisten opusten kerhossa Econ Ruusun nimi. Kaikki on jääny kesken graduprojektin tähden. Rutistan sen nyt tässä kevään aikana ni sit voi hyvällä omallatunnolla keskittyä kertomakirjallisuuteen. Tosin ruusun nimi on alotettu keskellä tätä rutistusaikaa, mut se tapahtu puolvahingossa :)

Mulla on menossa suomeksi Anna Toddin After ja saksaksi Claus Vasken Die Monroe in mir, jolla kuittaan Helmet-haasteen Marilyn Monroe -kohdan. After menee varmaan haasteessa kohtaan yli 500 sivua.

Kesken olevat:
- Zadie Smithin Kauneudesta. Luettu noin 40 sivua ja vain 600 sivua pokkaria jäljellä :). Vaikuttaa oikein hyvältä valinnalta.
- Bronten Kotiopettajattaren romaani uusintaluvussa. Hyvä edelleen, mutta vähän vaan jumittaa jossain 300 sivun paikkeilla
- Chrstina Lopez Barrio: Mahdottomien rakkauksien talo, espanjalaista kevyttä viihdykettä. Ihan kiva, mutta vähän liian pitkitetty tarina... olen vasta puolessa välissä eli 200 sivua jäljellä, ja kirjan idea on käynyt liiankin selväksi. No, ehkä jotain erikoista vielä ilmaantuu toisella puoliskolla.
- äänikirjana vielä Seppo Jokisen Hervantalainen. Edistyy hitaasti, kuuntelen työmatkoilla ja joskus viikonloppuisin.

Minulla on vuosiprojektina kesken Sherlock Holmesin kootut kertomukset, ainoastaan 1300 sivua ja noin 60 novellia. Ajattelin lukea hiljalleen novellin kerrallaan. Olen lukenut lapsena kai alun kolme kokoelmaa ja katsonut sarjan, joten yli 800 sivua on ainakin tuttua aluksi...

Lisäksi haluaisin lukea, mutta en vain saa jatkettua, Klaus Mannin Mefiston. Siinä olisi ainakin kielletty ja keskustelua herättänyt kirja.

Tällä hetkellä luen Kristiina Vuoren: Siipirikkoa. Helppolukuinen ja toistaiseksi ihan mielenkiintoisen oloinen kirja.

Yleensä luen vain yhtä kirjaa kerrallaan kuten nytkin. Joskus työmatkoille tulee otettua joku toinen kirja mikä on meneillään. Aina välillä jos kirja tökkii oikein pahasti saatan aloittaa jonkun muunkin kirjan siinä välissä. Luen yleensä kaikki kirjat loppuun vaikka sitten väkisin.

Minulla on usein pari kolme kirjaa samanaikaisesti menossa. Yksi repussa kulkemassa, koska mitäpä sitä muuta teksisi julkisissa kulkuvälineissä kuin lukisi. Mutta koska en viitsi kanniskella tiiliskiviä niin luen ne kotinojatuolissa.
Nyt on nojatuolilukemisena vastailmestynyt Otto Lehtisen esikoinen Wurlitzer ja reppukirjana Helmet-haasteeseen valitsemani Helsingin Kaupunginkirjaston kilpailutekstikokooma Kirjastotarinoita.

Mulla on ollut tässä jo muutaman viikon työn alla kauhea tiiliskivi, Adam Smith:in Kansojen Varallisuus. Koska helmet-lukuhaasteen 1700-luvulla ilmestynyt kirja, koska uusi suomennos ja koska ammatillisesta mielenkiinnosta tämä on pitänyt lukea jo pitkään eikä englanniksi ole huvittanut edes alkaa. Urakka alkaa olla puolenvälin paremmalla puolella, joten ehkä tämä vielä tästä... On kyllä muuta kevyempää pitänyt lukea välissä.

Sain juuri luettua:

Andy Weir - The Martian (Matt Damonin tähdittämä leffa tästä, uusi). Äärimmäisen helppolukuinen lyhyine lukuineen ja mielenkiintoinen kirjoitustyyli muutenkin. Kaikki menee eteenpäin koko ajan.

China Mieville - Toiset. En pitänyt ollenkaan. Aihe, ja sen kuvaus, oli mieleeni liian epälooginen ja hölmö. Suomennos oli mielestäni surkea. Hahmot laimeita.


Tällä hetkellä luen:

JK Rowling - Harry Potter 6. Ekat neljä Potteria oli hyviä, mutta vitonen oli ensimmäinen johon alkoi tulla täytetekstiä ja kaikki maailmassa alkoi toistua isolla kädellä. Mikään ei enää etene ja jännitystä luodaan erittäin halvoilla tavoilla. Mukavaa luettavaa silti, mutta hivenen on sellaista 'pois lukupinosta' -meiningiä. Hermione on lempihahmoni. Harry ja Ron ovat saaneet jopa jonkinlaisia vastenmielisiä ja ärsyttäviäkin piirteitä. Luen tätä raskaampien lukusessioiden välissä.

Agatha Christie - Ackroyd; Pikajuna; Yksikään... Ajat ovat menneet eteenpäin. En löydä näistä enää niinkään jännitystä vaan jonkinlaista semi-koomista mysteeriä. Kevyttä lukemista mutta tyylillisesti vähän kuluneita. Aikanaan varmasti tosi kovia. Nämä ovat paljon vähemmän realistisia kuin mitä haluaisin. Katsotaan nyt vielä miten kirjat edistyvät.

Hitaammin edistyvät: George Martin ASOIAF osa 5, Conan-omnibus, Julian Jaynes - ...the Bicameral Mind


Tulossa lukuun:

Tuulen Varjo, Kuin surmaisi satakielen, Kafkaa, parit scifit, parit klassikot, parit fantasiat, parit...AAAA!!! Liian vähän aikaa!

Luin juuri yhdeltä istumalta Totti Karpelan Sudet, lampaat ja paimenet -novellikokoelman. Koska palautuspäivä lähestyy eikä uusintoja enää ole :) Kesällä kakola-kierroksella käyneenä ja kakolakirjan lukeneena halusin jatkaa vielä kakolaproosallaki. Erityisesti ku itse Kakolan vankilanjohtaja on sen kiriottanu. Ja koska haiku Kakolan sulkemisesta ja se näkyy myös Karpelan tekstistä. Ei auta, on se länsiselli vaan komia vaikka sisätilat sulkeeki varmaan ei-niin-komioita asioita, ei pelkästään pahoja tapahtumia vaan ihmisten sisimmissä kyteviä tuntemuksia ja aatoksia. Monenlaisia aatoksia ja tuntemuksia herättävä teos!

Jellonainen wrote: "Luin juuri yhdeltä istumalta Totti Karpelan Sudet, lampaat ja paimenet -novellikokoelman. Koska palautuspäivä lähestyy eikä uusintoja enää ole :) Kesällä kakola-kierroksella käyneenä ja kakolakirja..."

Kuulostaa kiinnostavalta. Käytiin edelliskesänä Hämeen Linnan vieressä olevassa vankilamuseossa sukukokouksen yhteydessä, yksi vanha sukulaissetä on ollut siellä aikanaan töissä ja veti ko. kierroksen. Herätti kyllä paljon ajatuksia koko paikka, olivat vielä vitriineihin keränneet esim. jotain kirjeitä ja kaikkea muutakin asiaan liittyvää.

Tomi wrote: "Tuulen Varjo, Kuin surmaisi satakielen, Kafkaa"

Samoja minullakin listalla, varsinkin tuo Satakieli. Tietenkin olisi vähän ironista, että pistän pystyyn oman ryhmän, jossa luettaisiin suunnilleen ekana kirjana sellainen, josta pystyisi keskustelemaan jokaisessa muussakin ryhmässä, kuten esimerkiksi klassikkoryhmässä, johon kuulun... Luin kuukausi sitten Camus'n Sivullisen ja jostain syystä se "muistutti" minua Kafkan Oikeudenkäynnistä, vaikka en tietääkseni ole kuin katsonut pätkän elokuvaa. Mutta ehkä sittenkin lukisin Keskiyön kirjaston Muodonmuutos & Rangaistussiirtolassa -yhteisteoksen.

Useimmat Christiet, ainakin Poirotit ja Marplejakin luin lapsena, ja nyt sitten olen lukenut pari ja eivät ne ehkä niin hyviä ole kuin 10-vuotiaana. Monesta muistan juonen, joten kovin usein en niihin tartu.

Tytti wrote: "Monesta muistan juonen, joten kovin usein en niihin tartu."

Se onkin varmaan juuri se kaksiteräinen miekka noissa Christien kirjoissa. Ne ovat usean elementin kustannuksella hyvin keskittyneitä siihen murhaajan selvittämiseen joten kirjailija harvemmin keskittyy luomaan mitään muita arvoja. Muiden arvojen vähyys tekee lukemisesta helppoa ja jouhevaa mutta uudelleenluettavuus kärsii kovasti.

Jane Austenin Emmaa. En ymmärrä miten kirja on jäänyt kokonaan huomaamatta, sen verran iso Austen-fani kun olen! :)

Mä luen tällä hetkellä Elämän tilkkupeitto-kirjaa. Alkaa olla opus loppusuoralla, katoin että siinä on sittenkin vaan 479 sivua vaikka alkuperäisessä teoksessa on 538 sivua. No kuitenkin. Se on siis nyt luvun alla ja mietin jo minkä opuksen seuraavaksi ottaisin lukuun.

Nuorempana en osannut kuvitellakaan muuta tapaa lukea kuin kirja kerrallaan, sittemmin lukutapani on täydellisesti muuttunut. Jotkut kirjat ovat minulla olleet jumissa pitkän, todella pitkän aikaa, mm Maksim Gorkin Äiti ja Subcomandante Marcosin Viva Zapata, eikä suinkaan siksi etteivätkö ne kiinnostaisi!
Tämän hetken lukemiseni:
Yöpöydällä Bambi, ruokapöydällä Muumipappa ja meri, kauppakassissa ratikkalukemiseksi Kalervo Hovin Puolan historia ja sen seitsemän muuta odottamassa vuoroaan. Tämän kuun aikana pitäisi saada luetuksi ainakin Kesäyön unelma, se on minulla englanniksi.

Tällä hetkin lukuvuorossa enimmäkseen on neljän kirjan pokkari Enkelinkuvia lumessa. Ihania jouluisia tarinoita ja kivaa hömppää näin keväiseen päivään. Nyt on kirjasesta jo kolmas tarina menossa. Kirja oli tauolla pitkän aikaa, kun oli muita luettavia sitä ennen, mutta nyt nautin joulutunnelmista hih hih :)

Muutama päivä sitten alotin ensimmäisen Murakamin, Kafka rannalla, luetaan kaverin kanssa samanaikaisesti. E-kirjana tällä hetkellä matkassa mukana Kaari Utrion Seuraneiti. Ei kuulemma parhaimmistoa, mut ensimmäinen Utrio mulle. Sivussa menee Gilbertin "romanttinen jatko" eat, pray, lovelle eli Tahdonko - kuinka päädyin naimisiin.

On hyvin paljon kirjoja kesken. Olen aina lukenut niin; se on luonnollisinta minulle. Kirjat ja ajatukset keskustelevat lukijan sisällä ja syntyy kaikenlaisia uusia mielleyhtymiä. Goodreadsiin en koskaan laita kaikkia kesken olevia, vain ne joita luen ensisijaisesti.

Nyt kun tein tämän listan ihan selventääkseni itsellenikin kuinka monta kaiken kaikkiaan on kesken, on myönnettävä, että on näitä kyllä aika tavalla. Pitänee tähdätä systemaattiseen kasan pienentämiseen seuraavina viikkoina.

Kesken (ainakin noin kolmasosa luettu):

– Eduardo Galeano: Tulen muistot II: Kasvot ja naamiot
– Paavo Haavikko: Kootut runot
– Witold Gombrowicz: Diary
– Thomas Bernhard: Vanhat mestarit
– Jared Diamond: Romahdus – miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä
– Michel de Montaigne: Esseet I
– Leevi Lehto: Alussa oli kääntäminen

Kesken e-kirjana:

– Kurt Vonnegut: Letters
– Hilton Als: White Girls
– Francis Ponge: Mute Objects of Expression

Kesken sarjakuvissa:

– Mohiro Kitoh: Shadow Star -sarja
– Koushun Takami & Masayuki Taguchi: Battle Royale -sarja (pari osaa jäljellä)

Kirja joka on "aina" kesken:

– Immanuel Kant: Puhtaan järjen kritiikki

Odottamassa yöpöydällä (kesken mutta alkuvaiheessa, luettuna alle kolmasosa):

– Michel Foucault: Tarkkailla ja rangaista
– Nate Silver: Signaali ja kohina – miksi monet ennusteet epäonnistuvat, mutta jotkin eivät
– Jean-Francois Guillou: The World's Great Paintings
– Birgit Vanderbeke: The Mussel Feast
– Anna Kortelainen: Levoton nainen – hysterian kulttuurihistoriaa
+ kasa muita

Kesken olevia uusintalukuja, ns. kiireetöntä nautintolukemista:

– Tomáš Kulka: Taide ja kitsch
– Søren Kierkegaard: Mozart-esseet

Myös yöpöydällä ja osana tämän ryhmän eri lukuhaasteita odottamassa:

– Joel Lehtonen: Putkinotko (ja Kuolleet omenapuut)
– Jun'ichirô Tanizaki: Makiokan sisarukset
– Cervantes: Don Quijote

Ja jossain vaiheessa vuotta pitäisi ehtiä jatkamaan Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjaa (menossa kuudes osa).

Huh! Aika monta kirjaa on sulla Mikko vaiheessa. Tuollainen lukutyyli ei sopisi mulle ollenkaan. Mä aloitin Nura Farah: Aavikon tyttäret. Sopivan ohut pokkari, mukana kannettavaksi. Valitettavasti vielä kirja ei ole vienyt mennessään.

Aika moinen kasa tosiaan Mikolla; itse yritän pitää omani jotenkin aisoissa ja mieluummin sitten vaikka yritän myöhemmin uudelleen. Muutama tuttu nimi oli joukossa, ja joskus löysin tuon Taide ja kitschin vaihtokärrystä, voisi joskus tutustua.

Itse aloitin Kertészin Lopetuksen ja alku vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta, vaikka ihan tarkoituksella vähän sekavalta. Saa kyllä minut lukemaan eteenpäin.

Kirjat on taas jo vaihtuneet. Luen tällä hetkellä Narniaa lapsille ääneen. Jokunen sivu vielä jäljellä

Minun täytyy tunnustaa, että kovin tutulta kuulostaa Mikon kesken olevien kirjojen määrä - valitettavasti... Eri paikoissa, eri mielentilassa ja vielä eri vireystilassa tekee vain mieli lukea eri kirjoja. Toisaalta tyyli on luonteva myös minulle, mutta toisaalta ainakin välillä ahdistaa tai vähintään harmittaa kaikki, mikä on kesken. Ja tietysti kirjojen välillä hyppiessä on haastetta muistaa, mitä kyseisessä kirjassa on aiemmin kerrottu, mutta yleensä se palaa kyllä mieleen sitten kun jatkaa. Lisäksi on haastetta siinäkin, että kun lähes kaikki kirjat ovat kirjaston lainoja, niin uusintapäivistä ja -kerroista on pidettävä tarkka huoli, ettei kerry hurjia myöhästymissakkoja. Nykyisin on toki tarjolla automaattisia eräpäivämuistutuksiakin, mutta itse suosin omia muistiharjoituksia. Tässä oleva lista ei silti ole aivan täydellinen. ;)

Kesken olevaa kaunokirjallisuutta:
- Peter Sandström: Transparente blanche (på svenska)
- Minna Canth: Anna-Liisa ja muita teoksia

Elämäkerta:
- Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas - Sateessa ja tuulessa

Tietokirjoja:
- Svetlana Aleksijevits: Sodalla ei ole naisen kasvoja [aloitettu näistä kolmantena mutta varattu, pitää palauttaa pian]
- Richard Feynman: QED - valon ja aineen ihmeellinen teoria [aloitettu toisena, tökkii]
- Jarmo Saarti: Kaunokirjallisuuden sisällönkuvailun aspektit [aloitettu ensin, pidän]

Runokirjoja:
- Kalevala ja opas sen lukemiseen [paksu, etenee huonosti, palautin välillä kirjastoon]
- Ho Xuan Huong: Kysymyksiä kuulle [ohut kirja vietnamilaisrunoja 1700-luvulta, vaikea päästä sisään]
- Kaarlo Sarkia: Kohtalon vaaka - runoja [paksumpi kirja, unohtunut]
- Uusien sulkien kasvaminen - kymmenen nykyvirolaista runoilijaa (vuodelta 1984) [paksumpi, unohtunut]
- Katriina Ranne: Ohikulkijan tuoksu [oma kirja]

Mangaa:
- Naruto #69 - Punaisen kevään alku

Mä kun luulin että mulla on välillä vähän turhan monta opusta kesken, mutta eihän mulla ole mitään hätää, lisää kirjoja vaan kierrokseen ;)
Joskus minulla oli vielä sääntö että pitää lukea aina yksi kirja kerrallaan mutta näin "aikuisena" tajusin, että voin rikkoa omaa sääntöäni!

Tänään luin juuri loppuun Fahrenheit 451 ja olipa hieno ja pelottava. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, enkä voi tajuta että se on tosiaan kirjoitettu 50-luvulla.

Lisäksi kesken The Hunchback of Notre-Dame, The Woman in White, American Gods: The Tenth Anniversary Edition: A Novel sekä Sideways Stories from Wayside School. Kaikki englanniksi.

Pitäisi kyllä aloittaa myös joku kotimainen teos, hyllyssä odottaa Pirkko Saision Elämänmeno.

Mullakin on kesken neljä kirjaa:

- Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja
- Catherynne Valente: Tyttö joka purjehti satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla (tämä on ollut jäissä pitkään kun ei fiilis löydy)
- Thomas Bernhard: Haaskio
- Stephen King: Kirjoittamisesta (aloitin eilen illalla)

Lisäksi on kyllä hyllyssä Sherlock Holmesin seikkailut, joista silloin tällöin luen yhden...eli periaatteessa voisi sanoa senkin opuksen olevan kesken.

Tämmösessä määrässä yöpöydän kirjoja en mene vielä sekaisin, mutta tuommosessa määrässä, mitä Mikko jonglööraa kirjoja menisin. :D Tai en pystyisi enää muodostamaan koherenttia kuvaa kirjasta, kun tauot lukemisessa olisi varmaan liian pitkiä. Noista mainitsemistani kirjoista joudun luultavasti pikalukemaan uudelleen lukemani 50 sivua Bernhardin Haaskiosta, sillä tauko sen kirjan lukemisessa on ollut jo niin pitkä. Toki edelleenkin muistan mitä kirjassa on käsitelty, mutta haluan orientoitua uudelleen ja varmistaa, että saan hyvän kokonaiskäsityksen kirjasta. Valenten satuiluja en lue uudelleen vaan jatkan loppuun kunhan fiilis löytyy. Kyse ei ole kuitenkaan monitasoisesta tekstistä.

Tykkään lukea montaa kirjaa yhtäaikaa siksi, että en halua pakottaa itseäni lukemaan dekkaria jos eilisen/edellisen viikon dekkarifiilis on tänä iltana tiessään ja haluaisin lukea historiallista fiktiota... Tai sitten esseitä tai muuta korkeakirjallisempaa. Mutta jos mulla on dekkari kesken, niin en aloita toista. Tai jos luen jo Brontea niin en aloita Austenia tai muuta samantyyppistä tuohon aikakauteen sijoittuvaa tarinaa, ennen kuin edellinen on luettu loppuun. Noissa on suurin sekoittumisen mahdollisuus ja vaikka tapahtumat tai henkilöt eivät menisikään sekaisin niin fiilikset tms. alkaa sekoittua eikä mulle muodostu yhtä kirkasta kuvaa kirjasta kuin sille yksittäin omistautumalla.

Peony wrote: "Mullakin on kesken neljä kirjaa:

- Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja
- Catherynne Valente: Tyttö joka purjehti satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla (tämä on ollut jäissä pitkään kun ei f..."

Minä luin tuon Valenten kirjan joku aika sitten ja sen piti olla sellainen mukava kevyt ja omaperäinen välipalakirja...mutta ei. En osaa täysin sanoa mikä siinä tökki, kirjoitustyyli? Joka tapauksessa siitä oli saatu mielestäni yllättävän pitkäveteinen.

Kesken: Kirjavaras- Markus Zusak ja Muumipapan urotyöt - Tove Jansson ja aiemmat muumit luettu äsken

Desertorum, voi itku, nyt kun sen tiedän niin ei paljon nappaa jatkaa eteenpäin. Oon lukenut tuosta kolmanneksen ja se on ollut nyt kauan hyllyllä kun ei meinaa kiinnostus herätä. Kirjassa tapahtuu ihan mitä vaan kirjoittajan päähän milloinkin pälkähtää, mutta ei kuutenkaan mitään kovin kiinnostavaa. Kuinka joku lapsi voisi kiinnostua tuosta? Aloitan koko ajan uusia kirjoja tuon ohi ja luen ne loppuun, mutta tuo kirja istuu "currently reading"-listalla :D

Peony wrote: "Desertorum, voi itku, nyt kun sen tiedän niin ei paljon nappaa jatkaa eteenpäin. Oon lukenut tuosta kolmanneksen ja se on ollut nyt kauan hyllyllä kun ei meinaa kiinnostus herätä. Kirjassa tapahtuu..."

Sori! :) Se oli kyllä just sellanen random-sekoilu mutta ei mielestäni hyvällä tavalla...Tosi harmi, koska ainekset oli kuitenkin. Mutta voihan se sulle aueta jotenkin eri tavalla vaikka!

Peony wrote: "Tykkään lukea montaa kirjaa yhtäaikaa siksi, että en halua pakottaa itseäni lukemaan dekkaria jos eilisen/edellisen viikon dekkarifiilis on tänä iltana tiessään ja haluaisin lukea historiallista fiktiota... -- Mutta jos mulla on dekkari kesken, niin en aloita toista."

Hyvin perusteltu! Ja joo, en minäkään mielelläni aloita toista dekkaria. Mutta viime aikoina on jonkun kerran käynyt niin, että on yksi dekkari kesken ja viikon tai jo muutaman päivän päästä olevan dekkaripiirin valitsema kirja on myös vielä lukematta. On tylsää mennä keskustelemaan kirjasta, jota ei ole ehtinyt lukea kuin pari sivua tai jättää hyvä tapaaminen ja ainutlaatuinen keskustelu väliin siksi, että on se toinen kirja kesken. Selvästikin haluaisin olla mukana liian monessa lukupiirissä ja lisäksi lukea vielä turhan paljon itse valittua. ;)

Ja runokirjoissa tuo "yksi-kirja-kesken-toista-ei-voi-aloittaa" -sääntö on haastava pitää, koska runoja on niin erilaisia. En lue Kalevalaa samassa olotilassa kuin Katriina Rannetta vuodelta 2014 tai vietnamilaisia runoja 1700-luvulta. Dekkareissakin on eroa, mutta minusta silti enemmän yhteistä keskenään kuin runoissa. Vaan kieltämättä lukutilanteen edistymisen puolesta olisi parempi, jos osaisi lukea aina kirjan kerrallaan loppuun (vähintään ennen kuin aloittaa toisen samantyyppisen) - tai saisi edes päätettyä, että "tämän voin jättää kesken kun lukeminen kerran tökkii ja tekee mieli aloittaa joku mukavampi".

Huomaan, että itse käytän täällä Goodreadsissa "currently-reading" kohtaa muistilistana itselleni; ne kirjat, jotka jäävät junnaamaan, päätyvät useimmin "lukemassa" tilaan. Useimmiten kirja tulee vain aloitettua ja kun olen sen lopettanut, niin merkkaan vasta tietokantaan. Jotkut keskeneräisistä saattaisivat jopa pitkäksi aikaa unohtuakin, jos ne eivät täällä muistuttelisi itsestään, koska yöpöytäni ja työpöytäni ovat täynnä pinoja joihin kadota...

Brave New World on ollut nyt pisimpään kesken: on niin pientä pränttiä tiiviissä pokkarissa, että vähän pitää pakottaa itseään ja vielä ei ole juoni alkanut imaista mukaansa. Leffaterapiaa - Tunneälyä ja itsetuntemusta kotisohvalta aion lukea elokuvien ohessa, joten ehkä etenen sen parissa kesälomalla paremmin. Kiinalaisten kirjoitusmerkkien tiimoilta on parikin opusta kesken, mutta niitä onkin sulateltava hitaasti ja mekaanisesti. Runoja on aina yöpöydällä, mutta nyt pitäisi saada japanilaisia lisää kun kiinalaiset on yliedustettuina.

Runo- ja elämäkertakirjojen suhteen on useammin niin että matkustan samassa maanosassa (mutta ehkä eri ajassa) eri teosten kautta ja vaihdan aina fiiliksen mukaan pinon päällimmäistä matkakaveria. Fiktiivisetkin kirjat toki kelpaavat ja GR:n kautta niitä löytyykin mukavasti. Japani-passia tähystän nyt läpi, ja kaveriksi jonotan Kissavierasta. Oheislukemisena on myös NTC's Dictionary of Japan's Cultural Code Words ja taustalla aiemmin luettuja Minna Eväsojan teoksia

Viimeisimpänä ja pisimpään haudutettuna tuli luettua Kiinalainen kissa: satuja ja tarinoita 1928–1946.

Mullakin voi olla samaan maahan sijoittuvaa kirjallisuutta yhtäaikaa luvussa..jossain vaiheessa luin Helena Petäistön kirjoittamia juttuja Ranskasta ja sen ympäristöstä ja samaan aikaan Ranskaan sijoittuvia proosa-juttuja. Samoin Italiaan sijoittuvia non-fiction kirjoja ja kertomakirjallisuutta päällekkäin. Aina jos innostuu jostain maasta niin on mukava lueskella kaikenlaista sieltä. Joku matkakertomus ja romaani samasta maasta on ihan hyvät kumppanit :) Tai niitä runoja vielä vähän päälle. Samoin tietty voin lukea samaan aiheeseen liittyvää historian tietokirjaa ja historiallista fiktiota. Mutta jos on kaksi aika samantyyppistä esim. englantilaista dekkaria, joita lukee vuorotellen, niin kyllä alkaa olla ajatukset tyyliä "Niin olikos tämä Mr Lawson nyt tämän murhatun naapuri..vai oliko tämä se Amerikasta saapunut muukalainen..ei kun niin se amerikkalainen muukalainen oli siinä toisessa kirjassa. Sen Ginan salainen rakastettu..vai oliko se Gina tämän kirjan kartanoherran siskon tytär. Johtolangat viittaavat naiseen..vai löytyikös se korkokenkä siinä toisessa kirjassa kukkapenkistä?"

Krefeldin Lahko kirjaa aloiteltu. Olen lukenut kesän aikana parisenkymmentä dekkaria, lähinnä pohjoismaisia :-)

Täällä on kesken LeGuinin Neljä anteeksiantoa, kolme neljästä tarinasta luettu tällä hetkellä. Tykkään kovasti mutta vähän hidaslukuinen; taidan kiskoa jonkin nuortenkirjan välissä ennen kuin luen viimeisen tarinan tästä, ihan vain ähkyn välttämiseksi, niin saa hetkeksi laittaa aivot narikkaan ja jaksaa taas sisäistää kunnolla.

Laukussa on bussilukemisena Heikki Ojan Jäinen lohikäärme, joka ei ole tehnyt suurta vaikutusta mutta viihdyttää kyllä matkojen aikana. Novellikokoelmat ovatkin siihen tarkoitukseen melkein parasta mitä on.

Lisäksi kesken on 100 eläinsatua, joka etenee silloin tällöin pari satua kerrallaan. Tässä taitaa mennä pitkään...

Yleensä on kesken sellainen 2-5 kirjaa kerrallaan, joista yksi on se jota enimmäkseen luen. Normaali meininki, toisin sanottuna.

Vihdoinkin! Kolme kuukautta jonossa ja sitten löysin (kun olin jo viidentenä) Hjorth-Rosenfeldtin viidennen Sebastian Bergmannin jokerihyllystä! Tällä mennään viikonloppuun! Jeeee! Seuraavina vuorossa olis Tuulen varjo ja Totuus Harry Quebertin tapauksesta.

Tällä hetkellä etupäässä työn alla on lukupiirikirjana oleva Sadan vuoden yksinäisyys, varsin alussa olen vasta.

Laukussa Clive Barkerin Veren kirjat 3.

Sähkökirjana Juhani Ahon Rautatie.

100 eläinsatua edelleen kesken randomeihin satuhimotuksiin, nyt sentään vähän puolivälin yli jo.

Joskus sitä luki yhtä kirjaa kerrallaan, mutta nykyään pitää olla muutama vaihtoehto erilaisiin tilanteisiin.

Mun yhden kirjan kesken sääntö on tänä vuonna alkanut karisemaan. Narniaa luin lapsille ääneen, mutta he kyllästyivät siihen, joten luen sitä nyt itsekseni pikkuhiljaa. Kolme ensimmäistä tarinaa on luettu, neljä jäljellä. Narnian saan sijoitettua Helmet haasteeseen kohtaan lastenkirja. Lapsille luen nyt ääneen Suomen lasten historia. Tämä toimii varsinkin toiselle lapselle aina unisatuna, kun olen kantanut joka kerta nukkuvana sänkyyn. ;) Tuonkin luen varmaan vielä loppuun itsekseni kun lapset kyllästyvät lopullisesti siihenkin. Sitten Helmet haasteen vuoksi olen nyt tarttunut Vaarallisia suhteita kirjaan ja se toimii ainakin tällä hetkellä minulle unisatuna, ei ainakaan alku ole yhtään iskenyt. :P

Lista on aina ja jatkuvasti liian pitkä...
-City of ashes (cassandra clare)
-the hunger games (suzanne collins)
-new moon (stephenie meyer)
-Don't even think about it (sarah mlynowski)
-Remember me? (sophie kinsella)
-mini shpaholic (sophie kinsella)
-The scorch trials (james dashner)
-Harry potter & the prisoner of azkaban (j.k. rowling)
Huhhuh... Niitä vaan kertyy kun olen tälläinen fiilislukija. Luen sitä mihin on fiilis, enkä usein lue kirjoja lopppuun. Osa listasta on luettavana uudelleen, osa ensi kertaa. Sitten pitäisi ensi viikolla aloittaa eräs kirja äikän kurssia varten... Minulla on selkeästi ongelma. Joskus kerran vuodessa saan itseni lukemaan kirjan loppuun ennen kuin aloitan uuden ja joskus jopa luin vain yhden kerrallaan (siis kerran kävi näin, sitten aloitin ennen kuin sain sen kirjan loppuun uuden). Parhaiten lukemisiani pystyy seuraamaan lukublogistani :D sinne ehkä parhaiten ne pystyn päivittämään.

Minulla on menossa lukupiiriin sopivasti Jung Changin Villijoutsenet – Kolmen kiinattaren tarina, jossa vasta vähitellen pääsen alkuun.

Laukussa majailee Kontulan Provinssikirurgi, joka on tarkoitukseen mainio, koska teksti jakautuu aika pieniin lukuihin joita on kiva lukea bussissa. Helppo keskittyä. Ihan mielenkiintoista kuvausta lääkärin työstä.

Kahlaan myös mangassa Basiliskia parhaillaan ja hemmetin eläinsatukirja on kesken varmaan vielä joulunakin.

Minä luin tänään loppuun Lohja-sarjan kolmannen kirjan, Sataa suolaista vettä (Eeva Joenpelto) ja täytyy kyllä sanoa, että loistava sarja. Ja ihana lohjanmurre. Vielä olisi viimeinen osa lukematta, kunhan pääsen kirjastoon sitä hakemaan.

Kesken on kirjastosta löytämäni uutuus sarjakuvahyllystä; Kielletty hedelmä. Vaikuttaa ainakin hyvin mielenkiintoiselta ja hauskalta (vaikka osa jutuista onkin aika karmivia).

Tarkoitus olisi aloittaa Vihan hedelmiä (englanniksi tosin) jossain vaiheessa. Onko muita lukemassa sitä?

Ja lisäksi lainassa olisi Prodigal Summer ja Ystäväni pikku vampyyri (koska vaan pakko palata tähän sitten lapsuusvuosien!).

Luin tänään Paperi T:n post-alfa ja alkuun olin lähinnä, että juu ei. Tekotaiteellista ja jotain mikä ei vaan avaudu mulle. Mutta sitten yli puolivälin päästyäni aloin tykätä (varauksellisesti) ja lopussa tuntui että kaikkien ennakkoluulojen ja kritiikin ylitse nämä runot oli kiemurelleet mun sisälle. Ja sit mä tykkäsin. Sanoisin että ehkä hiukan epätasaista mutta jotenkin sympaattista. Ehkä mulla tuli vähän sellanen "ihanat nuoret" olotila :D (ja siis Paperi T:hän on mua vissiin 2 vuotta nuorempi että ei tässä nyt itseä voi ihan sille mummo-asteelle nostaa!)

Mulla oli vielä viikko sitten viisi kirjaa kesken samaan aikaan, mutta nyt pääsin pitkästä aikaa siihen tilanteeseen, että mulla on kesken yksi ainoa kirja. Uutta pääsen aloittamaan vasta kotiin ehdittyäni, sillä työmatkalukemiseksi varaamani kirja loppui jo. Se keskeneräinen kirja taas on Siri Pettersenin Odinsbarn, jonka aloitin jo viime vuoden puolella... Se on kyllä edistynyt hitaasti mutta varmasti, en vain jaksa lukea ruotsiksi enempää kuin luvun tai muutaman kerrallaan, ja sivuja on kuitenkin yli 600. Jonkinlaista loppukiriä voisi tietenkin yrittää, kun kaksi kolmasosaa on jo takana. Jännittävää (=mukaansatempaavaa) loppurymistelyä odotellessa?

Kirjastostakin mulla on nyt vain neljä kirjaa lainassa, ja niistäkin yksi jo luettu. Viime vuoden lopulla lainoja oli yli 20... Oma kirjahylly -haaate on vähän hillinnyt lainaamisvimmaa, plus tietenkin se, etten ole työvuoroiltani kerinnyt kirjastoon yhtä usein kuin yleensä.

Tällä hetkellä olen aktiivisesti lukemassa Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
sekä Muriel Barberyn Siilin eleganssi.

Taustalla luettavana, tulee etenemmän hitaasti, on Merete Mazzarellan uutuus Elämän tarkoitus. Tämän olen kyllä aloittanut, mutta lukenut parina iltana noin 20 sivua.

Siilin eleganssi pitäisi joskus lukea, se oli elokuvana niin huippuhyvä. Pidän leffoista käsikirjoitus edellä.

Tällä hetkellä luen Zadie Smithin Swing Timesiä sekä aloittelen bell hooksin Outlaw Culturea. Sain juuri loppuun Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat.

Alastalon salin ensimmäinen kirja (osa) on yhtä kappaletta vaille valmis, sitten voisikin siirtyä toiseen osaan. Tavoitteena olisi saada tämä luettua ennen ensi kuun loppua, kun silloin olisi muutto ja nämä ovat kirjastosta lainassa. Olen sen verran laiska, etten uudesta paikasta tahtoisi tätä metsästää ja onhan tämä ollut luvun alla tovin jos toisenkin jo.

Luen parhaillaan Vappu Tuomiojan kirjaa Sulo, Hella ja Vappuli: Muistelmia vuosilta 1911-1945 jossa on todella kattavasti vanhoja, tunnelmallisia valokuvia, ja ihan vasta luin Erkki Tuomiojan Häivähdys punaista. Tähän alle luin viime kuussa Hella Wuolijoen Enkä ollut vanki, jossa sivuttiin myös Hellaa ja hänen Marlebäckin kartanoaan.). Joten H. Wuolijoesta on nyt monen polven näkökulmat tuoreena mielessä. Olin vastikään sairaana ja kieriskelin painajaisunessa, jossa Sakari Tuomioja julisti että miksei hänen ääntään ole mukana, ja samaisen unen katkonaisuudessa yritin (kirjaimellisesti) kuumeisesti asettaa näiden henkilökertomusten tilanteita kronologiseen järjestykseen.

Että voi lukemisestakin stressaantua, vaikka ihan omaehtoisesti on valittua...

Irrottautuakseni Wuolijoki/Tuomioja suvusta luin tuon edellä mainitun Siilin eleganssin ja olikin tosiaan erilainen maailma, että eiköhän historian tomu sen myötä pölissyt pois alitajunnasta. Siinä oli yllättävän negatiivinen sävy. Odottelin enemmän runon Tunteellinen siili-tyyppistä avautumista, mutta tämä olikin yksinäisyyteen ja eristyneisyyteen puutumista ja sen varjolla toisten ihmisten piilopiikittelyä. Voisin ehkä sen elokuvan katsoa jos saisin armollisemman tarkastelutason. Yleensä jään filmeissä kaipaamaan tiukempaa kertojakulmaa ja sen luomaa syvyyttä, mutta tässä tapauksessa kameran avaama tila voisi olla hyvä, valoisampi näköala kerrontaan.

Nyt on vähän mietteillä vielä mitä seuraavaksi aloittelisin. Lainassa on sen viitisenkymmentä nidettä ja omat lukemattomat päälle, mutta mikään ei suoraan vedä kohti. Tällaiseen hetkelliseen sitoutumispelkoon sopii yleensä flirttailu yksittäisten tarinoiden kanssa, joten Avainnovelleja 1900-luvulta ehkä päätyy viikonloppukaveriksi.

Aikamoinen sillisalaatti on taas kertynyt keskeneräisiä vaikka juuri kehuin kuinka olen pysynyt hyvin kahdessa kirjassa....
Kindlellä kesken ovat Outlander ja Anne of the Island (mielestäni huonoin ja jotenkin tekopyhin Anne-kirja tähän mennessä).
Puhelimella olen lukenut Red Seas Under Red Skies fantasia-kirjaa.
Omasta kirjahyllystä kesken on Vuorovetten prinssi.
Sitten sain vihdoin käsiini minulle suositellun manga-opuksen: Tuulen laakson Nausicaä #1 ja hieman aloittelin sitä.
Kirjastosta lainassa olisi jo valmiina Punainen viiva.
Nyt pitäisi tsempata ja saattaa jotain näistä loppuun asti!

Pitääkin sanoa miehelleni että mun 20 kirjan lainausmäärät ei ole mitään, että niitä voisi olla 50! :D

Onko Hella W. -leffa vielä katsomatta? Se oli aika hyvä minusta, jo ihan senkin takia, että harvoin näkee elokuvia selvästi vanhemmista naisista. Ja varsin voimakas nainen hän olikin, vaikka muuten voi olla montaa mieltä.